Ajoittain painiskelen tuon ajatuksen kanssa. Nyt on jälleen sellainen vaihe meneillään. Eilen oli todella raskas työpäivä, mikä aiheutti tämän pohdinnan. Tuli sellainen olo, että ei. Hoitotyö ei ole minuu varten. Pystyin lohduttelemaan itseäni tiedolla, että palatessa Joensuuhun miulla on opiskelupaikka odottamassa. Mutta mitä haluan lukea?
Tässä vaiheessa elämää miettii monenlaisia asioita. Perheenperustamisen ajatukset hiipii mieleen. Millaista elämä olisi isommalla perheellä? Miten arjesta saisi mahdollisimman vaivatonta, kiireetöntä, stressitöntä. Jokainen lapsiperhe missä käydään töissä ja harrastetaan, voi varmaan allekirjoittaa totuuden että välillä kiirettä riittää. Ja kiire ei ole ikinä hyväksi. Arjen yhteiset hetket perheen kanssa on sitä luksusta, elämän eliksiiriä ;) Nykyajan suorittamisenkulttuurissa tuo voi helposti unohtua.
Niin, mutta miun tulevaisuuden ammattiin vielä palatakseni. Aamulla siivotessa, mietin erilaisia vaihtoehtoja, mitkä voisi olla minua varten. Tulin seuraavanlaisiin tuloksiin: kääntäjä, alkuopetus, tilinarkastaja/palkanlaskija. Osa noista ammateista on myös sellaisia joita voi tehdä kotoa käsin, mikä on hyvä asia.
Kiitos "kuuntelevasta korvasta", nyt voi taas keskittyä kevyempiin asioihin ja valmistautua iltapäivän Ikean reissuun. ;)
Ja huomenna alkaa odotetut Moilasviikot kun nuoripari Moilanen saapuu Züri westiin!
Terkuin pohtiva-Kaitsu
Hyviä pohdintoja Koo! Muista, että jos valitset kääntäjä-suuntautumisvaihtoehdon, et voi hakea ainepedoihin --> luokanope-opintoihin.
VastaaPoistaTsemppiä töihin!
T. Ope
Kylläpä nyt on pohditaa siellä päin, hyvinkin mieleistä myös tänne päin ajatellen...
VastaaPoistaJoka ammatissa varmaan on aikoja kun miettii onko tämä nyt tätä, mutta onneksi pääosin päivät on mukavia ja silloin on tunne että yes tämä on minun juttu:)
terkuin mutte