Tapahtui eilen salilla

Mulle kävi eilen tosi ärsyttävä asia kun olin salilla. Tein rauhassa saliohjelmaa, mikä on tehty mulle tuolla salilla raskaana ollessa. Oon tehnyt sitä nyt säännöllisesti ja se on tuntunut hyvältä. Noh, eilen huomasin kun olin aloittamassa jalkaliikkeitä, että yksi saliohjaaja tuijottaa minuu äkäsesti. Mie katoin sitä kysyvästi ja se tuli miun juttusille. Tai no se tuli mulle paasaamaan. Se aloitti että mitä sie teet, siehän oot raskaana, tuo siun treenaus vahingoittaa siun lasta jne.. Kaikki ne laitteet joilla oon tehnyt on hänen mielestään ehdottomasti kiellettyjä koska vauva kärsii niistä. Noh mie olin ihan pöyristyneenä siinä ja pyysin häntä näyttämään liikkeitä jotka hänen mielestään olisivat mulle sallittuja. Hänen ohjeiden mukaan voisin tehdä vain askelluksia steppilaudalle ilman painoja ja kevyitä askelkyykkyjä. Ne liikkeet tuntui vatsanpohjassa kipuna. Just det.

Eilen illalla pohdin sitten kuumeisesti että mitä tässä pitäisi oikein uskoa. Miun lääkäri ei oo sanonut mulle mitään rajoituksia liikunnan suhteen. Tiedän kyllä että en lähtisi ratsastamaan, juoksemaan tai painimaan, mutta muuten miun tietojen mukaan saa tehdä sitä mitä hyvältä tuntuu ja mihin on tottunut, pelkästään rauhallisemmin. Tuntui tosi loukkaavalta että joku tulee tuolla tavalla neuvomaan koska uskon että se, että oon liikkunut koko ajan säännöllisesti on sen takana ettei mulla oo selkäkipuja ja muutenkin voin olosuhteisiin nähden hyvin. En tiedä oonko ihan hakoteillä..

Jokatapauksessa kävin tänään miun lääkärin vastaanotolla kysymässä asiasta ja se assari lupasi varmistaa asiaa lääkäriltä ja saan vastauksen huomenna iltapäivällä. Tänään pysyttelen kiltisti loitolla urheilusta enkä lähde rehkimään. Kävelyä suositellaan joka paikassa mutta se ei minuu hotsita yhtään koska se jos mikä tuntuu inhottavalta vatsassa. Uinnin meinasin aloittaa, kun Ottokin käy nyt useamman kerran viikossa, mutta sitä varten pitää lähtee ostamaan uikkari.. Siitä puheenollen taidan lähteä katselemaan josko sellainen jostain löytyisi ;)

Hyvä ystäväni Noora sanoi mulle joskus varmaan ylä-asteella että sitten kun hän on raskaana niin hän laulaa vaan laulua: "Mun täytyy kävellä näin, mun täytyy kävellä näin, kun jotain kasvaa sisälläin..." taitaa olla Aki Sirkesalon kappale. Joo, no mut juuri kävelyltä tulleena voin sanoa, että kyseinen kappale kuvaa aikalailla oloani ;) vauhti vain hidastuu kun vatsan alaosaa painaa jokin tai joku. Tein sunnuntaina kääretorttua ja Otto tykkäsi siitä niin paljon että vaatimalla vaati tänään uuden. Että sellasia kun pistelee poskeen niin kävelyt, jos hitaampitempoisetkin, tulee tarpeeseen. noh, se saa olla vaikka Ainonpäivä "kakku" huomiselle. ;) Huomenna pitäisi olla 26 astetta ja aurinkoista. Mie meen kyläilemään Kirsin luokse Reinachin lähelle, Suhriin. Päästään porukalla paistattelemaan päivää. Miun säätietojen mukaan myös Suomessa ja jopa Joensuussa on keväisen lämmintä ja aurinkoista, nautiskellaan! <3 K

Kuulumisia

No vihdoin täältä tulee tekstiä. Oon saanut Natolta ja Brolta palautetta, että viime kirjoituksesta on jo luvattoman kauan. Joskus tää blogi tuntuu vaan niin turhalta, kyllähän kaikki lukijat tietävät kuitenkin mitä meille kuuluu, vai? Saa nähdä miten blogin käy kun muutetaan takaisin Joensuuhun. Voi olla että kirjoittaminen jää entisestään tai sitten juttua alkaa pulppuamaan uudella teholla. Monet sanovat että paluumuutto voi olla henkisesti kovempi rasitus kun poismuutto. Saas nähdä miten se meidän kohdalla on. Tällä hetkellä tunteet ovat kaksijakoiset. Toisaalta ootan kovasti jo muuttoa, toisaalta mietin että oishan tänne vielä voinut vielä jäädäkin. Nyt kuitenkin summa summarum päätls tuntuu tähän elämäntilanteeseen sopivalta. En usko että suljemme Sveitsin oven kuitenkaan kokonaan vaan jätetään se vielä vähän raolleen ;) työpaikka minuu odottaa täällä vuoden, joten siihen asti on ainakin aikaa asiaa puntaroida. Uskon ja toivon kuitenkin että Joensuu pitää meitä luonaan pidempään kun vuoden. Oma koti ja te perhe sekä ystävät lähellä tekevät paluusta helpon. Kotiinpaluuseen liittyy myös paljon järjesteltäviä asioita. Ollaan pitkin kevättä lähetetty tuttujen mukana laukkuja sinne, jotta muutto itsessään olisi tavaroiden osalta mahdollisimman kevyt. Tulevan remontin suunnittelu alkaa olla jo suhteellisen hyvällä mallilla. Pintamateriaalien valinta jää kyllä aika viime tippaan, pitää toivoa että Joensuun valikoimista löytyy jotain meille sopivaa. Oli ihanaa miten moni ilmoittautui pääsiäisen aikaan oma-aloitteisesti remonttiin mukaan, hienoa että on apua tarjolla. Eilen viimeksi Riikka ilmoittautui myös siivous apujoukkoihin remontin jälkeen :) Oon juuri lähdössä lyllertämään Zumbaan joten kirjoitus on pikainen ja saattaa olla virheitä siellä täällä. Meen kokeilee Zumbaan miten vielä jaksan. Viime viikolla meni vielä hyvin, vaikkakin liikkeet alkavat olla rajallisia ;) Oltiin Oton kanssa kevätlomalla Italiassa pidennetty viikonloppu. oltiin menossa alunperin Gardalle mutta sitten kartasta löytyi mielenkiintoinen paikka meitä lähempää, nimittäin Iseo-järvi. Se osoittautui tosi tunnelmalliseksi paikaksi. Päästiin nauttimaan altaalla, kävelemään tyhjiä kapeita katuja, shoppailemaan, tutustumaan viinitilaan sekä Otto pelaamaan golfia, minä toimin kirjurina. Tässä pari kuvaa matkalta. Kirjotellaan taas!

Osa kuvista on otettu Instagram-ohjelmalla minkä Otto latasi miun i-puhelimeen. Kieltämättä sillä saa kyllä erilaisia kuvia!