Ciao!


Pitkä hiljaisuus takana. Niin myös "Syyslomareissu" ja mukava olla taas kotona. Reissu oli monipuolinen, etenkin sen kestoon nähden. Nähtiin 10 päivässä poikien kanssa monta lentokenttää, rakkaita sukulaisia ja ystäviä, uusia ja tuttuja paikkoja. Kaikkia ei ehditty millään tapaamaan Joensuussa, kun päivät ja tunnit loppuivat kesken. Meiän reitti oli lyhykäisyydessään: Morbio-Milano-Helsinki-Joensuu-Lappeenranta-Girona-Barcelona-Milano-Morbio... lennot meni tosi hyvin. Pelkäsin ja jännitin siis turhaan lentämistä yksin poikien kanssa. Kaikki lentoemännät ja kanssamatkustajat olivat todella avuliaita.

Täällä oli meidän reissun aikana ollut rankkasateita, mutta onneksi aurinko oli palannut jo ennen meitä. Joensuussa on tänään ollut -13 astetta, täällä lähes +20 ja aurinkoa. Syksyinen tuuli tosin puhaltaa. Tämä ilmasto on kyllä meidän makuun! Aamulla meinasin tulla taas hulluksi, kun sain vain vahtia koko ajan ettei isompi pahoinpitele pientä ja kaikessa sai taistella tuon 2-vuotiaan kanssa, niin mieli rauhoittui ja piristyi kummasti, kun pääsi ulos kävelemään. Nuo vaunut on kyllä jo nyt haukkuneet hintansa. Ollaan saatu poikien kanssa ns. jalat alle ja päästään hyvin liikkumaan kolmestaan tässä Morbio-Chiasso-sektorilla.



Saluti,
Koo

Leipurihiiva (lue Kakkuhimo)

Elina teki todella mehevää ja maukasta porkkanakakkua kun oltiin siellä, ja nyt minuunkin iski leipomisvimma. Tekisi mieli tehdä porkkanakakkua, amerikkalaista juustokakkua, suklaakakkua, tiramisua... Eilen ostin jopa kakkukuvun, en oo ikinä omistanut sellaista, mutta vihdoinkin myös multa löytyy nyt se! Maksoi Italiassa vain 3,50e, en tiedä paljon ne yleensä maksavat mutta tuo oli kyllä todella halpa! Kaupassa hypistelin myös muita leivontatarvikkeita, mutta jätin ne vielä hyllyyn..

Niin eihän tässä innostuksessa sinänsä ole mitään vikaa, mutta ketä varten leivon? Otto ei syö kun tiramisua ja Elia.. no Elia söisi kyllä mitä kakkua vaan (keneenköhän tullut..??), mutta suurin osa jäisi miun syötäväksi.. Voin tietysti kutsua alakerran Marjatan ja hänen ystävänsä Mauran kahville, mutta muita vieraita ei ole ketä kutsua.. Marjatta ja Maura ovat 68-vuotiaita viriilejä naisia. Marjatta on suomalainen, lähtenyt Suomesta jo 60-luvulla maailmalle. Kutsutaan häntä "Taivaanlahjaksi", sillä niin ihanaa se on ollut, että tässä samassa talossa asuu joku suomalainen. Tuki ja turva.

Mutta keksin vielä yhden hyvän syyn leipoa; anoppi tulee tänne parin viikon päästä viettämään synttäriä niin pitäähän miun testailla eri vaihtoehtoja, että sitten synttärikakku onnistuu ;) ja kakuista vielä sen verran, että täällä on ravintoloissa ja kahviloissa aivan ihania kotitekoisia kakkuja. Tulkaa kaikki käymään täällä niin pääsen syömään niitä jonkun kanssa! hopihopi!

Deeppii shittii

Tänään mulle tuli ekaa kertaa täällä vähän epämukava olo. Lähettiin koko perhe ulkoilemaan Oton hallin lähelle. Otto sanoi, että siellä on tosi viihtyisä puistoalue missä Elia voi leikkiä ja mie lenkkeillä. Ei tiedetty, mikä alue se oikeastaan on. Kauniita rakennuksia ja vehreää siellä oli. Läksin pienelle kävelylenkille. Nopeasti, muutaman vastaantulijan jälkeen, hoksasin, että kyseessä oli mielenterveyspotilaiden sekä kehitysvammaisten asuntola-alue. Jotenkin tuli vähän pelottava olo, sillä puisto oli mulle ihan vieras ja en osaa kieltä.. lähdettiin sitten aika nopeasti sieltä, sillä Eliakin vierasti puistoa, siellä oli jo vähän hämärää.

Tuli samalla myös kiitollinen olo. Terveys sekä fyysinen, että henkinen on suuri lahja. Vaikuttaisi, että ollaan oltu Oton kanssa niin onnekkaita, että saatiin suht terveet lapset. Oon niin onnellinen, että saan hoitaa lapsiani kotona ja touhuta perusarkisia juttuja!

Sitten vielä vähän pelotti kotimatka, kun en oo juuri liikkunut täällä pimeällä. Ja satoi vielä vettäkin... Oon vissiin melkonen pelkuri :)

Huomenna pakataan kimpsut ja kampsut autoon ja lähetään alppien pohjoispuolelle Väänäsiä moikkaamaan, ihanaa! Tänään jo herkuttelin ajatuksella, että pääsen Elinan kanssa kahvittelemaan ja höpöttämään meidän juttuja!

Tässä vielä kuva meidän perheen golffareista :) minuunkin puras taas golfkärpänen kun pääsin pitkästä aikaa rangelle!

Salve!

Täällä kirjoittelee nyt Joel ja minä. Päivät ei ole veljeksiä keskenään, vai miten sitä sanotaan. Tänään päikkärit eivät siis sattuneet yhtä aikaa..

Prima lezione, eli ensimmäinen tunti italianopintoja, on nyt onnellisesti ohi. Meillä käy siis kotona opettamassa 39-vuotias Anna. Hänen mies on ollut perustamassa joukkuetta missä Otto pelaa ja on sitä kautta mukana seuran toiminnassa. Tosi mukava persoona! Meidän lisäksi tunneilla käy 19-vuotias ruotsalainen Ulle. Ensi viikolla seuraan liittyy myös Risto, kuka tulee myös pelaamaan joukkueeseen.

Pakko postata niinkin tärkeästä aiheesta kuin Mutti-tomaattikastikkeesta. Mie ostin sitä Italiasta, meidän lähi Bennetistä, tietämättäni mitä ostan. Oton nähtyä pullo, kävi ilmi, että kyseinen tomaattikastike on ollut Suomessa todella suosittua. Julkkiskokki Henri Alén oli julkaissut twitterissä reseptin, missä käytti Mutti-tomaattikastiketta ja sen jälkeen se on viety käsistä ja myyty monesta paikasta loppuun. Hassua. Mietinpähän vaan, miten jossain toisaalla se ihan tavallinen voi olla taas toisaalla jotain erikoista ja päinvastoin :)

Tässä resepti:

http://liemessa.blogspot.ch/2014/01/mutti-soosi.html


Että montako purkkia pistetään tulemaan sinnepäin? Se ois nyt vielä tarjouksessa ;D

Ciao belli!

Sain muokattua blogia taas uusille urille. Tarkoituksena olisi kirjoitella meidän kuulumisia säännöllisen epäsäännöllisesti. Tai sanotaan, että riippuu miten pojat nukkuvat yhtä aikaa; se on miun aikaa kirjoittaa. Nyt olisi jo aika herättää etenkin esikoinen. Oon saanut näillä päikkäreillä ruhtinaallisesti omaa aikaa; thanks guys! Otto aloitti tänään työt klo 9, jännityksellä odotan kuinka pitkä työpäivä onkaan.

Huomenna alkaa meidän italian kielen opinnot; ihanaa oppia uutta. Aika hyvin sitä on kyllä pärjännyt kun on vaan näyttänyt ymmärtävänsä ja hymyillyt nätisti ja sanonut si si,grazie. Usein ihmiset nimittäin tulevat juttelemaan lapsiin liittyen, ymmärtääkseni... :D

Nyt meen herättää Eltsun, arrivederci!

Viikonloppuja!

Meillä oli tänään neuvolapäivä Elian kanssa. Hitsi että poika kasvaa nopsaan, nyt on tuplannut reilusti syntymäpainonsa :) arvioitiin et oiskohan 6kg mennyt rikki niin poika painoi yli 6,3! Tänään tuli myös ensimmäinen pistettävä rokotus, nyt odotellaan sen vaikutuksia.. Toivottavasti ei anna kummeille vääränlaista kuvaa, kun M&S kummit tulevat tännän yökylään ;)

Nytpä kummit tulivatkin, mukanaan Veikko-koira! Palataan paremmalla ajalla

Tässä kuvassa Elia vilkuttelee noin kahden viikon ikäisenä <3

Suomi vs. Sveitsi

Löysä sunnuntai aamupäivä Elian kanssa. Otto on pelireissulla, lähtivät jo klo 7 aamulla Turkua kohti. Pelimatkojen pituudet on kasvaneet räjähdysmäisesti, tänään matkustusaika pojilla vaatimattomat 8 tuntia! Sveitsissä pisimmät matkat oli kolmisen tuntia.. 0-1 Sveitsille.

Juho ja Suvi kummit kävivät vielä moikkaamassa ennen kotiinlähtöä. Tällä viikolla meillä onkin ollut paljon lomalaisia kylässä. Alkuviikon pikkuenot ja ukki, sitten äijä oli pari päivää ja kummit kävivät. Mie sain perjantaina katsoa peliäkin ihan rauhassa kun Elialla oli hyvät hoitajat pelissä mukana. Tilanne 1-1, Suomi kaventaa.

Mietittiin Oton kanssa eilen, että onko tämä ollut harvinaisen aurinkoinen syksy, kun silloin tällöin aurinko on paistanut täällä susirajalla. Eilen mm oli aivan mahtava keli, aurinko paistoi ja lämpötila noin 5 astetta. Tänään aurinko ei paista, mutta ei ole ihan harmaakaan päivä. Lähdetään Elian kanssa seuraavien unien aikaan kävelylle. Vaikka aurinko täällä vähintään kerran viikossa näyttäytyy, on sitä aurinkoa ja lämpöä Sveitsistä ikävä. Kun peiliin katsoo niin kasvoista on kyllä hävinnyt jo kaikki väri, ja ollaan vasta lokakuussa! Millainenhan haamu sitä on sitten ihan pimeinä kuukausina... hmm, oisko tilanne mennyt Sveitsille 1-2, auts!

Näiden tämän päivän faktanakkien perusteella Suisse vetäisi pidemmän korren.. Onneksi iltapäivällä on tiedossa vielä perhepäivälinen ja illalla Aino-serkun järjestämät Tupper-kutsut, niin Suomi nousee vielä kirkkaaseen voittoon 4-2 tuloksella! Pitänee laittaa siis tukevampi kerros aurinkopuuteria ja hymyillä; myö ollaan jenssissä jes!