Marraskuu on mennyt ohi varkain, blogin kirjoituksen osalta. Täällä on niin sanotusti ollut "viel los". On käynyt vieraita, tehty töitä, opiskeltu.
Tänä aamuna saatettiin AA-kerho Klotenin lentokentälle, heipat sanottiin iloisemmissa tunnelmissa kuin viime kerralla, nyt todettiin, että parin viikon päästä jo nähdään! Joulu on jo lähellä. Aionkin virittäytyä joulun tunnelmaan aloittaen joulukorttien askartelulla ja sitten joululahjojen hankinnalla. Meinasin tänä vuonna tehdä kaikkien aikojen kauneimmat joulupaketit, kun siihen on nyt aikaa. Siis kaikkien aikojen kauneimmat miun tekemät :)
Kolmen kuukauden intensiivinen saksanopiskelu huipentui lauantaina olleeseen kokeeseen. Nyt olo on vielä epätodellinen. Ekanakin mietityttää miten pärjäsin ja toisaalta päivästä vapautui niin paljon aikaa kaikkeen muuhun. Parhaani tein kokeeseen valmistautuessa, joten siinä mielessä voi olla tyytyväinen itseensä olipa lopputulos kumpi tahansa.
Otto on tehnyt useita sijaisuuksia Zugin kansainvälisellä koululla, mistä ollaan todella iloisia. Miekin oon tyytyväinen työtilanteeseen. En olisi voinut koskaan uskoa miten palkitsevaa vanhusten kanssa työskentely voi olla. Tuntuu, että viime talvena työskennellessäni Neuvolassa sain antaa itsestäni kaiken, mutta sain siitä vastaavasti itselleni hyvin vähän, vaikka työ odottavien äitien ja lapsien parissa onkin mielenkiintoista. Tällä hetkellä vanhusten tyytyväisyys ja iloisuus antaa niin paljon positiivisuutta ja energiaa, että työtä jaksaa tehdä ihan eri tavalla. Aina siis kannattaa kokeilla tehdä myös sellaisia asioita, joista ei kuvittelisi pitävän. Niiiin. :)
Rauhallista Itsenäisyyspäivää ja tunnelmallista Joulun odotusta. <3